Pray for Paris

 Situation, aggravation, everybody allegation
In the suite, on the news, everybody dog food
Bang bang, shot dead, everybody's gone mad
Voin sanoa, ettei mua yleensä ahdista/pelota/sureta/suututa monetkaan uutiset, mutta nämä terrori-iskut Pariisiin on saanut jopa mun mielen järkkymään. Tunteet on hirveän ristiriitaiset, enkä oikein tiedä miten ajatella. Surettaa ihan mielettömästi kaikkien uhrien omaisten puolesta ja kaikkien niiden kuolleitten ihmisten, jotka olivat täysin viattomia.

Where did we go wrong, someone tell me why 
Ihmisen täytyy oikeasti olla päästään täysin vialla, jos liittyy minkäänlaiseen järjestöön, joka tappaa ihmisiä tuolla tavalla. Ne kaikki kuolleet ihmiset, ei ne ole tehneet mitään pahaa kenellekkään, ja sitten vaan naps, sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan ja elämä on ohi.

 What about death again, do we give a damn
Mietityttää hirveästi ajatella koko tapahtumia ja koko toimia jotka aiheutui noista tapahtumista. Miten kukaan pystyy tekemään tuollaista? Miten ihmiset voi olla noin julmia? Tuntuu, ettei itse edes saisi olla iloinen hetkeen. Melkoinen myllerrys pään sisällä... Jos vaan kaikki terroristijärjestöt voisi pyyhkäistä maan päältä sormia napsauttamalla, voisin tehdä sen ilomielin. Mitä tästä sitä paitsi seuraa? Maailma on muutenkin tarpeeksi huonossa kunnossa.

What about the man, what about the crying man
Tällä hetkellä joka tapauksessa olo on todella alakuloinen näiden tapahtumien takia. Kaiken surun, tappamisen ja julmuuden takia. Omat huolet alkaa tuntua taas aika pieniltä kun vertaa näihin maailman tapahtumiin. Tuntuu taas näiden uutisten keskellä, että maailmassa ei mene mikään hyvin. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsen vatvomasta tätä asiaa. I pray for Paris!



Katsokaa toki aiempaa postausta messuostoksista, siellä hieman iloisempi tunnelma... :)