Hetken päähänpistosta, parempien kuulumisien puutteessa (uskokaa pois, olen ainoastaan maannut kotona, lukenut taas lisää Animorphseja, piirrellyt vähän, katsellut tolkuttomasti Youtube-videoita ja pyörinyt Instagramissa ihan liikaa) päätin tehdä vaihteeksi taas tällaisen ketään-ei-luultavasti-kiinnosta-postauksen ja kertoa tarinani siitä, miten päädyin addiktoitumaan Michael Jacksoniin aivan perinpohjaisesti :D
Michael Jacksonhan ei tietenkään ollut vieras ilmiö lapsenakaan. Muistin uumenissa on hämäriä kuvia siitä, että olisin vanhalla levysoittimella, joka meillä oli kotona kytkettynä, kuunnellut Michaelin Dangerous-vinyyliä ihan kohtuullisen kiinnostuneena. Tykkäsin myös lukea Michaelista kertovaa Wikipedia-sivua aika useinkin, ihan vaan uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta. Sitten tuli 25.6.2009, kun Michael kuoli. Ja tosi outoa on, että en muista mitään tästä ajasta. Siis nettisivut kaatuili ja uutisia tuli koko ajan ja koko maailma keskittyi ainoastaan mölisemään Michaelista ja itse en muista sitten mitään. En muista uutisia, en kuolemansyyspekulointeja tai sitä että Michaelia olisi soitettu erityisen paljon radiossakaan. Enkä ollut koko tapahtumasta edes kiinnostunut, eihän minulla ollut 9-vuotiaana aavistusta Michaelin saavutuksista tai vaikutuksista muihin ihmisiin.
No, joka tapauksessa niihin aikoihin äitini osti jonkin Michaelin kokoelmalevyn, josta löytyi kaikki isoimmat hitit. Muistan kuunnelleeni levyä yleensä siivouspäivinä äidin kanssa ja kysellen kaikkea Michaeliin liittyvää. Levy oli ihan kiva sinänsä, mutta ei se mitään räjähdysmäistä innostusta aiheuttanut. Myöhemmin myinkin levyn jopa pois (mitä kadun luultavasti LOPUN IKÄÄNI) koska Michael ei silloin kiinnostanut. Edes koulussa en törmännyt Michaeliin oikeastaan millään tavalla, ainoa kerta jolloin muistan jotain edes Michaeliin vähän liittyvää oli se, kun musiikinopettaja seiskaluokalla näytti We are the world-videon :D
Sitten tuli vuosi 2014. Jokin Sonyn uusi puhelinmalli oli tullut markkinoille ja sitä mainostettiin Michaelin uuden Xscape-levyn avulla. Kappale Slave to the rhythm nappasi huomioni heti soidessaan taustalla ja pian aloinkin kuunnella sitä samaa kappaletta joka päivä aina uudestaan ja uudestaan. Jonkin ajan kuluttua aloinkin miettiä, että mitenkäs ne kaikki vanhat, oikeasti vielä paremmat kappaleet? Aloitin ihan pienistä: lainailin kirjastosta CD:t ja DVD:t läpi kuunneltavaksi ja katsottavaksi, katselin Youtubesta musiikkivideoita, aloin etsiä tietoa kirjoista ja netistä... Pikkuhiljaa huomasin alkavani rakastaa Michaelia yhä enemmän ja enemmän, ja sitten tajusin että vaihe ei tainnutkaan olla ihan niin ohimenevä kuin ensin luulin :D Olin sitä ennen ollut jonkinlaisessa musiikillisessa lamassa aika kauankin ennen Michaelia, nykyaikainen musiikki ei tuntunut innostavan ja uutta lempiartistia, sitä ykköstä minulle, ei tuntunut milllään löytyvän.
Pikkuhiljaa aloin keräillä omaa tavaraa ostaen ensin kirpputorilta Michael-levyn, ja sitten sainkin jo DVD-kokoelman ja elämäkerran. Levyjä ja kirjoja ja julisteita alkoi kertyä yhä enemmän, ja nykyään oma huonehan on sellainen pyhäkkö ettei mitään rajaa :D Yksi seinä on kokonaan julisteiden peitossa, kirjahyllystä osa on omistettu fanitavaralle ja kuljen välillä ylpeänä Michael-paita ylläni ihan julkisillakin paikoilla. Äitini on saanutkin kestää monen moiset tavaroiden tarpeen ruinaamiset ja innostuneen faktojen latelemisen. Onneksi netistä on löytynyt ihmisiä joiden kanssa hypettää, ja onkin ollut ihan mahtavaa tajuta etten ole ainoa näin intohimoisesti tähän asiaan tarttunut :D
Miten Michael on vaikuttanut elämääni? No, ensinnäkin olen saanut valtavasti iloa, hysteriointikohtauksia, itkukohtauksia, onnellisuutta, ja monia muita tunteita. Michael voi kääntää huonon päiväni hyväksi pelkästään hymyllään. Rakastan Michaelin musiikkia yli kaiken, rakastan Michaelin tanssia yli kaiken, ulkonäköä myös ihan vuodesta 1958 vuoteen 2009. Ja parasta on se, millainen ihminen Michael itse oli, niin hyväsydäminen, kiltti ja uskomattoman vahva. Mun suurin roolimalli, esikuva ja idoli. Eihän Michaelkaan tietenkään ollut täydellinen, ei kukaan ole, mutta mun listalla kukaan muu ei pääse niin lähelle täydellisyyttä kuin Michael. Olen muuttunut itse ihmisena ja saanut monia uusia tuttavuuksia Michaelin kautta.
Nykyään monet päivät kuluu kuunnellessa Michaelin musiikkia, katsellessa videoita, ja Instagramia selaillessa ei paljoa mitään muuta etusivulla näykään kuin Michaelin kasvot. Aika moni sanoo että tämä fanitus alkaa mennä jo liian pitkälle, mutta en suoraan sanottuna jaksa edes välittää :D Mediasta ja juorulehdistä en edes aloita, koska saisin kirjoittaa varmaan tunnin ennen kuin kaikki tulisi sanottua... Sanotaan vain lyhyesti, ''Burn all tabloids!''
Siinäpä ''lyhyesti'' pienimuotoinen avautuminen elämäni keskipisteestä :D Nyt pitäisi varmaan mennä jo nukkumaan jotta saan itseni aamulla ylös ajoissa suihkuun ja pyöräilemään töihin. Oi kyllä, sain sittenkin töitä jopa kahdeksi viikoksi toimistossa. Jään sinne basicly yksin koko toiseksi viikoksi joten hieman kuumottaa että mokaanko mitään :D Mutta työ tarkoittaa palkkaa ja palkalla voi ostaa jotain kivaa... Kuten ehkä sen uuden, hienon, törkeän kalliin, upean ja todella harvinaisen HIStory-vinyylin huutonetistä. Ja siis tarkoitan oikeasti törkeän kallis- ne kolme vinyylia maksavat yhteensä satasen. Mitäköhän pitäisi tehdä että saisin ylipuhuttua äitin tilaamaan sen? Luvata, että lenkitän Suloa kuukauden sekä aamu- että iltalenkit? Teen kaikki ruoat kahden viikon ajan? Lupaan imuroida joka päivä? Jos ne on mun rahoja, niin kai saan käyttää ne mihin haluan?
Mutta nyt öitä ja mukavaa loppuviikkoa! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti