Uusi piirros vaiheittain

Hei!

Pitkästä aikaa, kaksi viikkoahan tässä on jo ehtinyt vierähtää. Oon ollut töissä nyt koko viime viikon ja tänään alkoi sitten toka viikko. Hommaa on ollut jonkin verran, mutta mikään räjähdysmäinen kiire ei näin kesäaikaan ole. Tilauksia ei tule melkein ollenkaan, ja enemmänkin päivystän sähköpostia. Pesin myös kaikki toimiston ikkunat aivan karseilla todella hyvillä pesutaidoillani...

Töistä olen kuitenkin tullut kotiin aina vasta noin neljän aikaan, joten aikaa ei hirveästi jää iltaisin Sulon lenkittämisen lisäksi. Ajattelin joku päivä tässä kuvailla ehkä vähän lisää vielä kukkia, jos jaksan.
Pakollinen katsaus vielä unelmavinyylin etenemisestä: Se myyjä oli postittanut sen tänään, joten ehkä se saapuu hellään huomaani jo keskiviikkona, jos hyvä tuuri käy. Jos kaikki onnettaret olisi mun puolella, niin se tulisi jo huomenna, mutta jospa en uskalla heittäytyä ihan niin positiiviseksi :D

Tämän postauksen piirros onkin sitten uusi tuotos jota aloin tekemään sen ikuisuusprojektin välissä. Michaelhan siitä taas kerran tuli, hiivatti soikoon. Minkäs sille mahtaa kun Michael on kaikkein suurin inspiraation lähde ja nautin aivan suunnattomasti kun saan herättää Michaelin kasvot henkiin paperille.
Sain myös toiveen kuvailla työvaiheita ja kaikki toiveethan otetaan vastaan, koska tuolla kommenttiosiossa on kommentteja ehkä noin viidenkymmenen postauksen välein :D

Siihen on muutama syy miksen yleensä ota kuvia työvaiheista ja jaa niitä missään:
1. En halua ihmisten näkevän miten ruma se ensimmäinen luonnos on,
2. Yleensä uppoudun piirtämiseen niin perinpohjaisesti etten muista ottaa kuvia,
3. Yleensä kun alan ottaa niitä vaihekuvia niin innostukseni sitä piirrosta kohtaan lopahtaa huomatessani kaikki virheet :D

Olihan se sinänsä ihan mielenkiintoista nähdä itsekin kuvista miten se piirros rakentuu. Voisi ehkä yrittää vääntää tällaisen useamminkin, vaikkakin kuvien muokkaus vie jonkin verran aikaa (pahoittelut muuten hieman huonolaatuisista kuvista, jouduin niitä aika paljon muokkailemaan, kun piirsin aina eri vuorokaudenaikaan ja valo vaihteli tosi paljon). Ja tiedän, että nuo ensimmäiset luonnokset on jotain niin vääristynyttä ja kamalaa mutta olkoon se vaikka opiksi että jos jaksaa panostaa aikaa niin saa hyvää jälkeä aikaan :) Ja saatte selostukset kaupan päälle, skipatkaa ja katsokaa vain kuvat jos ei kiinnosta :D

Kaikki alkaa todella raa'alla luonnoksella. Tossa kuvanottovaiheessa siihen oli päässyt mukaan vasta pään muoto ja huulet. Aloitan aina yleensä kasvoja piirtäessä suusta, koska sillä tavalla yleensä saan kasvoista vähemmällä kumituksella hyvän näköiset. Ja ylhäältä on helppo muokata päätä jos mittasuhteet lähtee menemään sinne päin pieleen, kuin alkaa korjaamaan koko leukaa uusiksi...

Pari huomautusta vielä: piirrän kuvia ihan täysin epäloogisessa järjestyksessä ja yleensä heti kuvan ottamisen jälkeen menin aina muuttamaan jotain :D Että tämänkin piiroksen muoto vaihtui tosi monesti mutten viitsinyt vain alkaa ottamaan miljardia kuvaa... Seuraavana nenä ja toinen silmä kuvaan, eikä vieläkään hiuksia.

Siinä sitten tein toisenkin silmän mukaan. Ja näkyviin pomppaa heti kaksi asiaa: silmät ovat liian isot ja tuo toinen silmä on kertakaikkisen vinossa. Häivytin näköjään jo varjoja nenästä ja poskista. Hyvin tehty, aletaan häivyttämään varjostuksia kun hiuksia ei ole edes luonnosteltu :'D

Korjauksia ja yksityiskohtia silmiin, huuliin ja hiusrajaan. Silmiä on aina ihan hirmu kiva tehdä, varsinkin niitä pikkuruisia yksityiskohtia :D Michaelin silmät on niin mukavat piirtää, ne on niin kauniit! Pään muotoa myös luultavasti korjattu, se ei mene mulla ikinä ekalla kerralla oikein. Ikinä.

Tässä vaiheessa on vain vihdoin alettu tekemään hiuksia eteenpäin ja värittämään takkia mustaksi.

Väritin kaikki tummat alueet kerralla valmiiksi ja näpersin yksityiskohtia hiuksiin. Hiuksien piirtäminen on sellainen ikuinen kompastuskivi, tässä ne oli onneksi aikalailla kauttaaltaan tummat. Mutta auta armias jos pitää alkaa piirtämään Michaelin kiharoita vaikean valaistuksen kanssa... Kyllä niihin saakin uppoamaan aikaa :D

Hieman tärähtänyt kuva, mutta siinä on tummennettu silmät ja lisäilty vielä vähän yksityiskohtia. Lisää varjoja, lisää häivytystä, huulten korjausta... (niitä muuttelin muuten taas miljoona kertaa. Ja ennen ajattelin että suun piirtäminen on se helpoin osa. EHEI, varsinkaan jos yrittää piirtää hammashymyn... Ihan toivotonta. Ja siitä suusta tulee yleensä liian paksu/ohut/lyhyt/pitkä. Ja sitten on taas pyyhekumi koetuksella :D)

Valmis! Lisää pieniä yksityiskohtia joita ei edes huomaa, varjojen tummennusta ja häivytystä lisää, taustan värittäminen tummemmaksi ja nimen kirjoittaminen. Nykyään oon alkanut myös kirjoittamaan päivämäärän mukaan, koska on mukava katsoa joistain vihoistakin, että kuinka usein sitä on sinne piirrellyt :D






Lopullinen tuomio: Alkuperäinen kuva on ihan mielettömän ihana, voisin tuijottaa niitä silmiä ikuisuuden... Oma työ onnistui kivasti, ainoa häiritsevä asia on toi silmä, auttamattomasti se on hieman liian korkealla ja kenossa. No, ei voi enää mitään :D Ja ei se kuvaa niin dramaattisesti pilaa. Enkä mä ole vielä onnistunut sellaista kuvaa piirtämään, joka olisi mun mielestä täydellinen, joten sitä odotellessa.


Sellaista. Liitän tähän nyt vielä kauniin kuvanmuokkauksen missä näkee nuo kaikki vaiheet lähekkäin niin voi verrata muutosta äärettömän rumasta ---> ihan kivaksi:

Sellaista tällä kertaa. Yritän postata tällä viikolla jotain muutakin, jos vaikka saisin otettua niitä uusia kuvia. Tai vinyyliä voisi myös esitellä, kun se vihdoin hyppysiini saapuu niin riemu on katossa!
Mukavaa alkuviikkoa! ♥

'Cause this is thriller, thriller night...

Moikka!

No niin, eli tämän viikon puolella tulin päivittämään vielä sittenkin. Pitää ilmeisesti heivata nuo 'mukavaa loppuviikkoa' -toivottelut, kun aina silloin sanottuani tulenkin vielä jotain uutta saman viikon aikana laittamaan :D Mitään sen erikoisempaa ei oikeastaan ole tapahtunut. Äiti ja veli tulivat kotiin ja sinne meni rattoisat oleskelut kaksin. Suloa oli kyllä ihana nähdä ja halia, se tuntuikin pehmeämmältä kuin muistin!

Vinyylin suhteen menee ihan hyvin: mainitsin äitille asiasta ja äiti lupasi että harkitaan asiaa. Sehän on jo puolikas myöntyminen! :D Lupailin maksaa sitä itse ja kaikkea vastaavaa, myös kehuin kohteen harvinaisuutta ja miten hinta ei ole ikinä halvempi missään. Veli yritti jotain siinä taustalla kuittailla että mulla on se jo CD:nä ja miten en tarvitse sitä ja blaa blaa blaa. Keräilijän arkea, ja sitä paitsi se vinyyli olisi vaan niin siisti omistaa! Ja tietty kuunnellakin, levysoitin on pian menossa korjaukseen niin pääsen fiilistelemään muitakin vinyylejä sitten. Se äänenlaatu on ihan mahtava ja onhan niissä niin paljon enemmän tunnelmaa...

Mutta itse aiheeseen eli piirrokseen. Jostain syystä tällä kertaa mulla meni tuhat vuotta saada se piirros valmiiksi kun jäin jumittamaan pienten yksityiskohtien kanssa ja häivyttämään kaikkia rajoja. Kokeilin myös ekaa kertaa valkoista geelikynää piirrokseen (Michaelin hiusten tekemiseen) ja tuloksesta tuli ihan yllättävän hyvä. Todella hyvä ostos, ja varmasti on hyötyä tulevissakin piirtelyissä.  Piirsin kuvan Thriller-ajalta joka onkin sitten eka kerta viime vuoden kollaasipiirroksen jälkeen, kun siltä ajalta piirrän. Useamminkin ehdottomasti pitäisi kuvia siltä ajalta piirtää, mutta kun oon niin addiktoitunut dangerous ja history -ajan ulkonäköihin niin tulee enemmän aina piirrettyä kuvia siltä ajalta :D

Niin ja työ on tehty lyijykynillä ja A5-kokoiselle paperille.

Eipä varmaan muuta... Nyt ajattelin aloittaa oikean ikuisuusprojetkin (katsotaan luovutanko kesken kaiken), jossa tulee menemään aivan sairaan kauan. Tuloksia lupaan raportoida tännekin asti jos tosiaan saan sen työn valmiiksi :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikki! ♥

P.S. Kyllästyin jo vanhaan banneriin joten tein uuden ja uudistin samalla vähän värejä :D Toivottavasti tykkäätte! 

Elämäni moonwalkerina

Heippa!

Hetken päähänpistosta, parempien kuulumisien puutteessa (uskokaa pois, olen ainoastaan maannut kotona, lukenut taas lisää Animorphseja, piirrellyt vähän, katsellut tolkuttomasti Youtube-videoita ja pyörinyt Instagramissa ihan liikaa) päätin tehdä vaihteeksi taas tällaisen ketään-ei-luultavasti-kiinnosta-postauksen ja kertoa tarinani siitä, miten päädyin addiktoitumaan Michael Jacksoniin aivan perinpohjaisesti :D

Michael Jacksonhan ei tietenkään ollut vieras ilmiö lapsenakaan. Muistin uumenissa on hämäriä kuvia siitä, että olisin vanhalla levysoittimella, joka meillä oli kotona kytkettynä, kuunnellut Michaelin Dangerous-vinyyliä ihan kohtuullisen kiinnostuneena. Tykkäsin myös lukea Michaelista kertovaa Wikipedia-sivua aika useinkin, ihan vaan uteliaisuudesta ja mielenkiinnosta. Sitten tuli 25.6.2009, kun Michael kuoli. Ja tosi outoa on, että en muista mitään tästä ajasta. Siis nettisivut kaatuili ja uutisia tuli koko ajan ja koko maailma keskittyi ainoastaan mölisemään Michaelista ja itse en muista sitten mitään. En muista uutisia, en kuolemansyyspekulointeja tai sitä että Michaelia olisi soitettu erityisen paljon radiossakaan. Enkä ollut koko tapahtumasta edes kiinnostunut, eihän minulla ollut 9-vuotiaana aavistusta Michaelin saavutuksista tai vaikutuksista muihin ihmisiin.

No, joka tapauksessa niihin aikoihin äitini osti jonkin Michaelin kokoelmalevyn, josta löytyi kaikki isoimmat hitit. Muistan kuunnelleeni levyä yleensä siivouspäivinä äidin kanssa ja kysellen kaikkea Michaeliin liittyvää. Levy oli ihan kiva sinänsä, mutta ei se mitään räjähdysmäistä innostusta aiheuttanut. Myöhemmin myinkin levyn jopa pois (mitä kadun luultavasti LOPUN IKÄÄNI) koska Michael ei silloin kiinnostanut. Edes koulussa en törmännyt Michaeliin oikeastaan millään tavalla, ainoa kerta jolloin muistan jotain edes Michaeliin vähän liittyvää oli se, kun musiikinopettaja seiskaluokalla näytti We are the world-videon :D

Sitten tuli vuosi 2014. Jokin Sonyn uusi puhelinmalli oli tullut markkinoille ja sitä mainostettiin Michaelin uuden Xscape-levyn avulla. Kappale Slave to the rhythm nappasi huomioni heti soidessaan taustalla ja pian aloinkin kuunnella sitä samaa kappaletta joka päivä aina uudestaan ja uudestaan. Jonkin ajan kuluttua aloinkin miettiä, että mitenkäs ne kaikki vanhat, oikeasti vielä paremmat kappaleet? Aloitin ihan pienistä: lainailin kirjastosta CD:t ja DVD:t läpi kuunneltavaksi ja katsottavaksi, katselin Youtubesta musiikkivideoita, aloin etsiä tietoa kirjoista ja netistä... Pikkuhiljaa huomasin alkavani rakastaa Michaelia yhä enemmän ja enemmän, ja sitten tajusin että vaihe ei tainnutkaan olla ihan niin ohimenevä kuin ensin luulin :D Olin sitä ennen ollut jonkinlaisessa musiikillisessa lamassa aika kauankin ennen Michaelia, nykyaikainen musiikki ei tuntunut innostavan ja uutta lempiartistia, sitä ykköstä minulle, ei tuntunut milllään löytyvän.

Pikkuhiljaa aloin keräillä omaa tavaraa ostaen ensin kirpputorilta Michael-levyn, ja sitten sainkin jo DVD-kokoelman ja elämäkerran. Levyjä ja kirjoja ja julisteita alkoi kertyä yhä enemmän, ja nykyään oma huonehan on sellainen pyhäkkö ettei mitään rajaa :D Yksi seinä on kokonaan julisteiden peitossa, kirjahyllystä osa on omistettu fanitavaralle ja kuljen välillä ylpeänä Michael-paita ylläni ihan julkisillakin paikoilla. Äitini on saanutkin kestää monen moiset tavaroiden tarpeen ruinaamiset ja innostuneen faktojen latelemisen. Onneksi netistä on löytynyt ihmisiä joiden kanssa hypettää, ja onkin ollut ihan mahtavaa tajuta etten ole ainoa näin intohimoisesti tähän asiaan tarttunut :D

Miten Michael on vaikuttanut elämääni? No, ensinnäkin olen saanut valtavasti iloa, hysteriointikohtauksia, itkukohtauksia, onnellisuutta, ja monia muita tunteita. Michael voi kääntää huonon päiväni hyväksi pelkästään hymyllään. Rakastan Michaelin musiikkia yli kaiken, rakastan Michaelin tanssia yli kaiken, ulkonäköä myös ihan vuodesta 1958 vuoteen 2009. Ja parasta on se, millainen ihminen Michael itse oli, niin hyväsydäminen, kiltti ja uskomattoman vahva. Mun suurin roolimalli, esikuva ja idoli. Eihän Michaelkaan tietenkään ollut täydellinen, ei kukaan ole, mutta mun listalla kukaan muu ei pääse niin lähelle täydellisyyttä kuin Michael. Olen muuttunut itse ihmisena ja saanut monia uusia tuttavuuksia Michaelin kautta.

Nykyään monet päivät kuluu kuunnellessa Michaelin musiikkia, katsellessa videoita, ja Instagramia selaillessa ei paljoa mitään muuta etusivulla näykään kuin Michaelin kasvot. Aika moni sanoo että tämä fanitus alkaa mennä jo liian pitkälle, mutta en suoraan sanottuna jaksa edes välittää :D Mediasta ja juorulehdistä en edes aloita, koska saisin kirjoittaa varmaan tunnin ennen kuin kaikki tulisi sanottua... Sanotaan vain lyhyesti, ''Burn all tabloids!''

Siinäpä ''lyhyesti'' pienimuotoinen avautuminen elämäni keskipisteestä :D Nyt pitäisi varmaan mennä jo nukkumaan jotta saan itseni aamulla ylös ajoissa suihkuun ja pyöräilemään töihin. Oi kyllä, sain sittenkin töitä jopa kahdeksi viikoksi toimistossa. Jään sinne basicly yksin koko toiseksi viikoksi joten hieman kuumottaa että mokaanko mitään :D Mutta työ tarkoittaa palkkaa ja palkalla voi ostaa jotain kivaa... Kuten ehkä sen uuden, hienon, törkeän kalliin, upean ja todella harvinaisen HIStory-vinyylin huutonetistä. Ja siis tarkoitan oikeasti törkeän kallis- ne kolme vinyylia maksavat yhteensä satasen. Mitäköhän pitäisi tehdä että saisin ylipuhuttua äitin tilaamaan sen? Luvata, että lenkitän Suloa kuukauden sekä aamu- että iltalenkit? Teen kaikki ruoat kahden viikon ajan? Lupaan imuroida joka päivä? Jos ne on mun rahoja, niin kai saan käyttää ne mihin haluan?

Mutta nyt öitä ja mukavaa loppuviikkoa! ♥