Art

Heippa!

Katos vaan, sain viimein jopa päivitettyä... Miten tämä voikin olla näin hidasta toimintaa? Alan ymmärtää vuoden takaista itseäni, joka sai hädin tuskin päivitettyä joka toiselle viikolle... Mutta kuitenkin, koska uusista piirroksista ei juuri nyt ole kuvia, enkä ole ehtinyt ottaa kuvia vielä Jotaro-aiheisista ihanuuksistani (uskokaa pois, tulette kuulemaan niistä kokonaisen postauksen verran), niin ajattelin avata sanaisen arkkuni aiheesta taide. Ihan vain melkein senkin takia, etten jaksa kavereita tylsistyttää kertomalla samoja tuntemuksiani yhä uudelleen :'D

Nuorempana, kun aloittelin piirtämistä, lähimpänä jumalaa oli piirtäjä nimeltään Christopher Hart (jonka manganpiirto-oppaita lainasin aina ison kasan kirjastosta, ja joita on itsellekin kertynyt mukava pino) ja se vaikutti tietenkin valtavasti piirtämiseeni ala-asteelta yläasteelle asti. En kuitenkaan ottanut piirtämistä äärettömän vakavasti tai piirtänyt ahkerasti, edes huolellisia töitä ylipäätään tuli tehtyä aika vähän.

Kunnes, vuonna 2014 Michael Jackson tuli suureksi osaksi elämääni ja löysin hänen kauttaan piirtämisen ilon uudestaan. Selatessani valtavan määrän hänestä tehtyjä muotokuvia netissä ja katsellessa kateellisena niitä upean realistisia töitä, päätin itsekin haluta joskus olla sillä tasolla. Siitä alkoikin sitten Michael-kausi, jolloin en oikeastaan muuta tehnytkään, ellei koulun kuviksen töitä oteta huomioon. Tällä hetkellä Michaelista on varmasti tehtynä yli sata muotokuvaa, ja kehitystä on kyllä tapahtunut valtavasti vaikka itse sanonkin :D Kehittyminen onkin nimenomaan eräs niistä kaikkein eniten motivoivista asioista. Tietenkin usein oli suuria masennuksen hetkiä, kun oma tekele ei näyttänyt lähellekään samalle kuin mallikuva tai kun tuli verrattua itseään muihin, taitavampiin artisteihin (mitä teen kyllä vieläkin, täytyy myöntää :'D). Mutta jostain syystä jaksoin jatkaa.

Syksyllä 2016, Katin houkuteltua minut animen ja mangan ihmeelliseen maailmaan, aloin harjoitella enemmän myöskin mangatyyliä. Alusta lähtien linja on ollut niin paljon suorien kopioiden tekemisessä, että oman tyylin ja omasta päästä piirtämisen kehittäminen on jäänyt todella vähälle. Mutta toisaalta, nautin saadessani piirtää mallikuvasta ja kun onnistuneesta työstä tulee fiilis: ''vau, piirsinkö minä todella tämän?''. Tyylinvaihdos oli myös virkistävää ja nykyään teen sekä realistisia muotokuvia että mangapiirroksia. Muotokuvien ja ihmisten teko ylipäätään on kaikkein mieluisinta puuhaa, kuten varmasti olette tähän mennessä huomanneet. Välineistä lyijykynä, tussit ja vesivärit ovat suosikkeja, vaikka haluaisin kyllä osata maalata akryylimaaleillakin.

Rakastan taidetta yli kaiken. Välillä tosin tunnen syyllisyyttä siitä etten tunne pureutuvani sen käsitteeseen tarpeeksi. Museovierailuilla eniten ihastuttavat realistiset työt ja enemmän tulkintaa vaativat työt eivät sykähdytä niin paljon, suurin osa ihailemistani taiteilijoista ovat vain internetissä töitään julkaisevia ihmisiä (osa jopa täysin itseoppineita) ja en itse kokeile monipuolisesti eri tekniikoita. Toki mukavuusalueen ulkopuolella käyminen, perusharjoitukset ja vaikka väriopin ja perspektiivin harjoittelu tekisivät hyvää. Mutta nautin myös taiteen luomisesta suuresti tällä nykyisellä tavallakin.

Millä tavalla taide sitten näkyy elämässäni? Luonnostelen lähes päivittäin, edes aivan pieniä luonnoksia koulun monisteiden taakse. Tarkempia piirroksia tulee tietenkin myös tehtyä niin usein kuin vain pystyy ja piirtäminen onkin se kaikkein rakkain harrastus. Suuria ilon hetkiä aiheuttaa myös, kun huomaa jonkun taiteilijan postanneen sosiaalisessa mediassa uuden piirroksen vaikkapa jonkin mangan tai animen hahmosta. Aina yhtä jännittävää ajatella, että maailmassa on valtavasti ihmisiä, jotka jaksavat käyttää monia tunteja aikaa fanitaiteen tekemiseen ja ilahduttaa siten muita. Arvostankin heitä todella suuresti, ja yksi parhaista puolista tässä animen ja mangan ympärillä pyörivästä harrastuksesta onkin fanitaide, josta saan itse valtavasti iloa. On myös aivan mahtavaa, jos jokin kuva saa aikaan ison reaktion. Oli se sitten kylmänväristykset, kyyneleet, fangirlin kohtaus tai vain ihailu kyseistä työtä kohtaan. On hienoa, että vain piirroksilla voi saada sellaista aikaan.

Tykkään myös ajatella, että jäisin ihmisten mieleen henkilönä, joka rakastaa piirtämistä. Se on varmasti yksi suurimmista elämäni intohimoista ja onnistuu lähes aina rentouttamaan vaikka olisi missä mielentilassa. Vaikka en millekään taiteelliselle alalle päätyisi, jatkan aivan varmasti taiteen tekemistä aina. Vielä on nimittäin monia vuosia aikaa kehittyä ja löytää uusia tyylejä. Ja ehkä saada se loputon piirrosideoiden lista tehtyä kokonaan.