Pitkästä aikaa

Onko siellä enää kukaan?

Kohta vuosi on ehtinyt vierähtää, mutta teki jostain syystä mieli tulla kirjoittelemaan jotakin tänne. Vaikka yhteen järkevän mittaiseen postaukseen onkin aikalailla mahdotonta selostaa koko vuotta yksityiskohtaisesti, yritetään nyt kertoa edes jotakin...

Suurimpia merkkipaaluja on luultavasti ylioppilaaksi valmistuminen keväällä. Kyllä, ne kirjoitukset menivät loputtomasta stressaamisesta huolimatta melko hyvin :D Äidinkielestä, pitkästä englannista ja lyhyestä matikasta M, historiasta E ja pitkästä saksasta C. Oikeastaan kaikki joista tuli M jäivät vähän nyppimään, mutta minkäs sille enää mahtaa. Tyydytään vain toteamaan, että YTL on ketku ja pisterajoja ei voi ennustaa... Sekä oma osaaminen saattaa pettää juuri tärkeissä kokeissa. Historian kokeesta olen tosin todella ylpeä, sillä siihen luin paljon ja vaikka koe olikin itselle haastava, sain haluamani arvosanan.

Juhlatkin menivät todella hyvin, ja monia juhlia on nyt kesään ja syksyyn mahtunut muutenkin. Veljen rippijuhlat ja serkun häät nyt tärkeimpinä esimerkkeinä. Ja ei kesä yhtä juhlimista ollut, sillä pääsin itse asiassa töihin. Töitä ei pitänyt edes hakea kesälle mutta niinpä vain hain ja myös ilokseni ja yllätyksekseni töihin pääsin. Oli oikein mielenkiintoinen kokemus ja nautin kyllä asiakaspalvelusta melko paljon plus työympäristö oli aivan huippu. Parempia työkavereita ja työnantajia ei olisi voinut toivoa! Ja olihan se positiivista, että rahaa jäi säästöön syksyä varten...

Mistä päästäänkin seuraavaan asiaan, eli tämänhetkiseen opiskelutilanteeseen. Kävin keväällä kaksissa pääsykokeissa (Tampereella ja Turussa) ja varsinkin se Tampereen pääsykoe meni niin penkin alle etten uskonut pääseväni vielä tänä vuonna opiskelemaan. Mutta niin vain Turun yliopistoon aukesivat ovet ja nyt opiskelen saksan kieltä pääaineenani :D Opiskelu on ollut kieltämättä erittäin haastavaa ja stressaavaa, sekä tuntuu ettei tiedä mistään mitään. Onneksi on ollut myös mielenkiintoisia kursseja ja ainakin yksi erittäin ihana ja kannustava opettaja. Yritän luottaa siihen, että se lähtee tästä kyllä sujumaan jahka pääsee kunnolla vauhtiin ja oppii sen itseopiskelun jalon taidon...

Asuntokin on oikein mukava, 30 neliön yksiössä kelpaa asustella. Sijainti on myös aivan äärettömän hyvä, keskusta on aivan nurkan takana ja yliopistokin kävelymatkan päässä. Vaikka Turku olikin alunperin kakkosvaihtoehto, olen yllättävän hyvin kotiutunut ja tykästynyt tähän kaupunkiin. Tuskinpa siirtohakua tulee tehtyä, kun on sen verran tämän koulun rytmiin päässyt ja uusiin kavereihin tutustunut.

Jotain pitää myös elämän tärkeimmästä puolesta eli fanittamisesta kertoa. Jostain aivan itselleni tuntemattomasta syystä suunnilleen pari kuukautta sitten alkoi tehdä aivan hirveästi mieli kuunnella Nightwishiä. Joo, minä joka ei ole koskaan oikein kyseiselle musiikkityylille lämmenyt ja kuunnellut aina enimmäkseen poppia. Olin tietenkin muutaman Nightwishin kappaleen kuullut aiemmin (ne suurimmat hitit jotka pyörivät musiikkikanavalla televisiossa vielä kun sellainen oli) ja itse asiassa joskus muinoin muutama kappale pyöri soittolistallakin, mutta se ei todellakaan aiheuttanut suurta kiinnostusta.

No, palatakseni takaisin tuohon muutaman kuukauden takaiseen aikaan: kävi vähän samalla tavalla kuin Michaelin kanssa aikoinaan. Aloitin ihan niistä muutamista kappaleista, jotka tunsin ennestään ja katsoin suosituimpia keikkavideoita sekä musiikkivideoita. Varsinkin Wish I Had an Angel pyöri repeatilla jatkuvalla syötöllä ja en saanut silmiäni irti siitä videosta, vaikka siinä ei oikeastaan tapahdu mitään. Bändi vaan soittaa ja Tarja laulaa, mutta se Tarjan karisma ja uskomaton ääni vain jotenkin vangitsivat täysin. Kun kuvien tallennus, piirtäminen ja videoiden jatkuva katselu alkoivat, osasin itsekin jo myöntää, että fanihan minusta on tullut. Joten, nyt on Nightwishin CD-kokoelman keräys aluillaan, pari kirjaakin hommattu ja tärkein kaikista: liput keikalle joulukuussa! Sen sanominen, että odotan keikkaa kuin kuuta nousevaa olisi valtava aliarviointi. Vaikka päivät juoksevat todella nopeasti niin joulukuu tuntuu silti olevan ikuisuuden päässä. Varsinkin Tuomas on aiheuttanut erittäin paljon sydämentykytyksiä ja arvostan hänen luomistyötään aivan uskomattoman paljon. Olisipa jo joulukuu...

Mutta, tällaista tänään. En tiedä jatkanko postailua kun opiskelu ja inktober vievät aikalailla kaiken ajan, mutta katsotaan :D Ainakin piirroksia voisi olla ihan mukava jakaa taas tännekin, vaikka enimmäkseen Instagramin puolelle päivittelenkin.

Ensi kertaan <3